Hyvästi Pilen Nick

Perjantaina 23. tammikuuta 2015:
"Monta matkaa ollaan yhdessä kuljettu, lähdetty yhdessä ja aina palattu takaisin - tänään vain minä palaan yksin kotiin. En koskaaan unohda sinua, en unohda sitä mitä me oltiin yhdessä. Lepää rauhassa minulle aina maailman paras Pilen Nick."

Ei ole sanoja. En tiedä mistä aloittaisin.
Kaikki tapahtui niin nopeasti, etten ole vieläkään käsittänyt täysin mitä on tapahtunut. Vielä aivan vähän aikaa sitten meillä oli kantava, iloinen, terve poni tallissa jonka piti olla siellä vielä monta monituista vuotta ja yhtäkkiä se on poissa.

Kaikki alkoi viime tiistaina aikaisin aamulla:
"Mikä järkytysten aamu, nyt on kyllä sellaista mitä ikinä en ole hevosten kanssa kohdannut. Eilen meillä oli poni joka käyttäyty vähän omituisesti, mutta tänää meillä on täysin SOKEA, muiden vaistojen varassa oleva kipeä villiponi joka yrittää vain ja ainoastaan paeta, saaden kaiken aikaa outoja kipukohtauksia... Ja tämä villihevonen on mun rakas Pilen joka luojan kiitos on kaiken taistelun jälkeen rauhotettuna kopissa ja matka on Oulun klinikalle missä meitä odotetaan. Voi luoja, anna kaiken päättyä hyvin"

Keskiviikkona:
"Sain puhelun eläinklinikalta joka alkoi sydäntä särkevillä sanoilla "meillä on huonoja uutisia" - Pilen ei ole vastannut lääkkeisiin ja diagnoosi näyttää viruksen aiheuttamalta aivotulehdukselta. Vielä tehdään kaikki mitä voidaan, mutta mahdollisesti edessä oleva päätös tekee kyynelten meren ja tuntuu äärettömän pahalle - kun Pilen ei ole vaan mikä tahansa poni vaan mun paras ystävä ja kaiken yhdessä saavutetun jälkeen tää ei voi vaan päättyä näin"

Torstaina vietin aikaa Oulun Animagin klinikalla Pilenin seurana ja se oli jo paljon pirteämpi. Toivo heräsi rakkaan ystävän parantumisesta - näkö oli jo lähes ennallaan ja halvaantunut suu palautunut osittain. Kipukohtauksia ei ollut tullut yli vuorokauteen ja kaikki näytti niin positiiviselta. Varsaa me ei keväällä tultaisi saamaan, mutta minulle merkitsi vain se että saataisiin tamma kotiin. Poni yritti syödä puuroa ja heiniä, huonosti mutta se yritti. Eläinlääkärit antoivat toivoa, tämä oli hyvä päivä. Pilen oli sama poni kuin ennenkin, se oli tullut hetkeksi takaisin.

Ja perjantaina kaikki romahti.
Pilen sai jälleen kipukohtauksia. Se ei yrittänyt edes syödä enää, kieli oli edelleen halvauksissa eikä näyttänyt ollenkaan palautumisen merkkejä, oikeastaan eilisestä se oli mennyt vain huonommaksi. Pilen oli väsynyt ja poissaoleva, kaikki se eilisen toivo oli kadonnut sen silmistä ja niin se katosi myös kaikkien muidenkin kun eläinlääkäri soitti. Lähdin taas Ouluun, mutta se tunne kun edellisenä päivänä menin katsomaan ystävääni - tänään tiesin että olen menossa viimeistä kertaa hyvästelemään sen... Se pala kurkussa tuntui niin pahalle ja sydämessä raskaalle.
Oulussa yritimme vielä miettiä kaikkia vaihtoehtoja, mutta pian tiesin että ei niitä ollut kuin yksi,
Pilen ei tulisi enää koskaan kotiin vaan nyt oli aika luovuttaa taistelu.

Oli ihana, että Pilenin näkö palautui loppua kohden, että se ei enää pelännyt vaan sen oli hyvä olla. Olen myös kiitollinen että se ei kokenut missään vaiheessa kovia kipuja tai kärsinyt, kiitos siitä kuuluu Oulun klinikan hienolle henkilökunnalle hyvistä tukihoidoista.
Pilen ei ollut pelkkä poni, se antoi mulle niin paljon ja kasvatti mua ihmisenä suuresti että olen ikuisesti sille kiitollinen kaikesta niistä ystävistä, reissusta, tunteista ja hetkistä mitä sen kans sain kokea. Liian aikasin se pois vietiin multa, mutta oli pakko luovuttaa taistelu ja seisoa urhean ystäväni vieressä viimeiseen hengen vetoon asti. Olen onnellinen että semmoinen poni minun kohdalle sattui kuin Pilen ja mitä ikinä vastaan tuleekaan "toista sua ei milloinkaan".

Koskaan ei ole kenenkään eläimen poismeno tuntunut näin raskaalta, tuntuu niin väärältä ja epäoikeudenmukaiselta että kävi näin, vaikka kaikkemme tehtiin. Pilen oli joka tavalla arvokas menetys, mitä ei mikään voi koskaan korvata. Suuri aukko on sydämessä, mutta toivon että se täyttyy vielä takaisin, ei ehkä koskaan kokonaan mutta ehkä osittain koska vielä ei ole aika lyödä hanskoja tiskiin muiden hevosten osalta, vaikka Pilen pohjan tältä hommalta veikin hetkeksi koska se on ja tulee aina olemaan minun elämän hevonen.

"Ei sua minusta voi erottaa
jäät osaksi mieleni maisemaa

Kiitos
kun olit totta hetken
nyt mun täytyy tästä jatkaa
vierelläni teet loppuretken
vaikka se ois kuvitelmaa"
 

Pilen Nick oli minun aarteeni 8-vuotta,
se jäi siitokseen keväällä 2013 - kilpauransa aikana kehityimme joka vuosi ja paransimme otteita yhdessä.
Opimme tuntemaan toisemme läpikotaisin ja vielä kilpauransa jälkeenkin Pilen viihtyi raviradoilla Hayseedin ja minun kilpaseurana loistavasti.

Pilen Nick juoksi urallaan 59 starttia, joista se voitti 15, se tuli toiseksi 13 kertaa ja kolmanneksi 12.
Ennätyslukemat 46,6ke & 48,2a & m52,2
Kilpauransa aikana se juoksi kolme kertaa Suomen Ennätyksen sekä kärryiltä että montéssa, palkittiin Levillä gaalassa vuonna 2011 Suomen nopeimpana b-kategorian tammana, kilpaili monena vuonna ansaitusti Suomen parhaimpien ponien kanssa Suomen Mestaruus lähdössä, edusti Pohjoismaiden Mestaruudessa Suomea vuonna 2010 Solvallassa Ruotsissa ollen kuudes uudella autoennätyksellä, kilpaili Ruotsin Bodenissa ponien suurkilpailulähdössä vuonna 2009 sijoittuen toiseksi.

Matkustimme yhdessä tuhansia kilometrejä niin Suomessa kuin myös Ruotsissa, Pilen oli paras ystäväni ja pystyimme luottamaan toisiimme täysin missä tilanteessa vain. Yhdessä silloisen toisen ponini, tallikaverinsa Varennan kanssa he olivat erottomattomat ystävykset ja usein myös kilpailuissa tulivat peräkkäin maaliin - toinen ensimmäisenä ja toinen toisena.
Sain kokea mahtavia reissuja Pilenin ansiosta ja muistot niistä eivät kuole koskaan.

Minulle Pilen Nick oli maailman paras poni,
enkä koskaan tule unohtamaan sitä,
koska ilman sitä minä en olisi ollut yksin mitään.